torstai 10. toukokuuta 2012

Ydinvoimapolitiikka - taikauskoa vai populismia?

Viimeisen vuoden aikana on uutisoitu Japanin muuttuneesta ydinvoimapolitiikasta. Ennen vuosi sitten tapahtunutta Fukushiman ydinvoimalaonnettomuutta Japanin tavoite oli nostaa ydinvoiman osuutta energiatuotannosta 30:stä 50 prosenttiin, mutta voimalaonnettomuuden jälkimainingeissa suunta muuttui täysin. Parhaillaan maa pyrkii keinoin millä hyvänsä luopumaan ydinvoimasta, vaikka turvautumalla fossiilisiin polttoaineisiin, kuten hiilivoimaan. Miksi yksi onnettomuus muuttaa suhtautumisen ydinvoimaan täysin päälaelleen? Eikö ydinvoiman riskeistä tiedetty riittävästi ennen onnettomuutta?

Pidän erittäin huolestuttavana sitä, millaisin perustein utopiaa ydinvoiman turvallisuudesta pidetään yllä. Jos ydinvoiman riskit ymmärrettäisiin riittävän hyvin, tajuttaisiin myös se, että ydinvoimaan liittyy aina myös onnettomuusriski, eikä tämän tiedon päähän takomiseen tarvittaisi todisteeksi Fukushiman kaltaista katastrofia. Japanin ydinvoimapolitiikasta vastaavien olisi tullut ymmärtää ydinvoiman riskit seismisesti epävakaalla alueella, eikä luottaa ydinvoimanonnettomuuden suhteellisen pieneen, muttei olemattomaan riskiin. Jos ydinvoiman riskejä olisi tarkasteltu ennen onnettomuutta perusteellisesti, eikä mututuntumalla, oltaisiin voitu pysyä tehtyjen päätelmien takana myös onnettomuuden jälkeenkin, eikä aikaisempaa ydinvoimapolitiikkaa olisi tarvinnut kyseenalaistaa.

Toisin kuitenkin kävi. Jotta muutos suhtautumisessa ydinvoimaan tapahtui tarvitsi se konkreettisen todisteen vaaroista ja tämän tuloksena kelkka kääntyikin hetkessä ydinvoimavastaiseksi. Kasvoiko ydinvoimalaonnettomuuden riski oikeasti monikymmenkertaiseksi Fukushiman onnettomuuden myötä kuten muutokset Japanin ydinvoimapolitiikassa antaa ymmärtää?

Vastaus on ei. Ydinvoima on edelleen yhtä riskialtis energiantuotantomuoto kuin aikaisemmin, ja ainoa mikä tosiasiallisesti muuttui, oli ihmisten ja poliitikkojen suhtautuminen tähän. Poliitikot, jotka pitivät yllä utopiaa ydinvoiman turvallisuudesta kansan keskuudessa yllä ennen onnettomuutta, joutuivat onnettomuuden tapahduttua vastaamaan kansan heränneisiin epäluuloihin ydinvoimaa kohtaan. Tästä syntyneestä ydinvoimahysteriasta oli tuloksena populismin puristuksissa tehty täyskäännös ydinvoimaa vastaan.

Vaikka huolestuttavaa on jo sinällään se, miten heikolla tietopohjalla ydinvoimapäätöksiä tehdään, myös se mihin tällainen harkitsematon ja tuulen mukana menevä energiapolitiikka johtaa. Koska Japanissa ekologisten energiantuotantomuotojen käytettävyys ja kasvattaminen on paikoin vaikeaa, ydinenergiaa paikkaamaan on tulossa hiilivoiman kaltaisia saastuttavia energiantuotantomuotoja. Jos Japani korvaisi nykyisen ydinvoimakapasiteettinsä hiilivoimalla, tulos saattaisi olla vielä fataalimpi kuin jos pidättäydyttäisiin ydinvoimassa. Vaikka hiilivoimaan ei liity radioaktiivisen jätteen tai onnettomuuden aiheuttaman laskeuman riskiä, se saastuttaa ilmakehää toisin kuin ydinvoima ja olisi tämän hetkisessä tilanteessa kenties kaikkein huonoin vaihtoehto.

Tällä hetkellä toivon niin Japanin, Euroopan kuin myös Suomen johtavilta poliitikoilta terveen kriittistä asennetta arvioidessaan ydinvoiman tai hiilivoiman käytettävyyttä tulevaisuudessa. Se mitä energiamuotoa suositaan, ei tulisi olla ensisijaisesti arvovalinta toisin kuin siitä usein sellainen halutaan tehdä. Ydinvoiman kannattaminen tai vastustaminen eivät saa olla itsearvoja, kun taas ihmisen ja ympäristön tulevaisuus tulisi olla tällaisia. Energiapäätöksiä ei tulisi tehdä populistisen lyhytnäköisesti vaan pitkän aikavälin riskejä ja mahdollisuuksia tarkastelemalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti