torstai 24. toukokuuta 2012

Pekan tarina

Seuraavaksi kerron teille tositapahtumiin perustuvan tarinan Pekasta. Pekka on kuvitteellinen kortepohjalainen opiskelija, joka käy opiskelun ohessa töissä eräässä Keljossa sijaitsevassa hypermarketissa ansaitakseen hieman ylimäärästä niukan opintotuen päälle.

Pekka herää eräänä helmikuisena sunnuntaiaamuna yhdeksän aikaan kotonaan Kortepohjassa. Pekkaa on onnistanut, sillä hän sai tälle päivää kuuden tunnin työvuoron, mikä tietää hänelle tuplapalkkaa. Herättyään hän katsoo ikkunasta ulos ja huomaa maan olevan paksun lumikerroksen peitossa sillä koko yön on pyryttänyt lunta. Lunta on sen verran, että hän ei kykene taittamaan työmatkaansa pyörällä ja kävellenkin 5 kilometrin pituinen lumessa kahlattava matka tuntuu hyvin vastemieliseltä. Mikä neuvoksi?

Pekan vaihtoehdoksi tässä tapauksessa jää turvautuminen julkiseen liikenteeseen sillä autoahan hän ei köyhänä opiskelijana omista. Nyt siis vain katsomaan internetin reittiaikataulupalvelusta mihin aikaan busseja menisi Keljon suuntaan. Vaikka Pekan työvuoro alkaisi vasta 11.30, hän toteaa ihmetyksekseen, että joutuu lähtemään kotoa jo klo 10 ehtiäkseen ajoissa paikalle. Hän joutuu nimittäin matkaamaan ensin keskustaan klo 10.10 pysäkiltä lähtevällä bussilla, odottelemaan keskustan päälinja-autoasemalla 20 minuuttia, jonka jälkeen hyppäämään toiseen bussiin. Tämän tuloksena hän on työpaikallaan noin klo 11 aikaan, eli bussimatka pysäkille kävelyineen on kestänyt tunnin.

Pekka on paikalla kuitenkin puoli tuntia etuajassa sillä hänen työvuoronsa alkaa vasta puolelta, mutta minkä hän sille voi kun seuraavalla bussilla hän olisi jo myöhästynyt. 5 kilometrin työmatka on siis odotteluineen vienyt Pekan elämästä pois kokonaiset 1,5 tuntia. Jos hän olisi pystynyt ajamaan pyörällä töihin, matkaan olisi kulunut reilut 20 minuuttia ja kävellenkin matka olisi taittunut alle tuntiin. Kaiken lisäksi Pekka on maksanut matkastaan kaksi kertaa 3,20 euron hintaisen kertalipun hinnan (tarviihan hän lipun myös paluumatkalle), jolloin matka on maksanut hänen normaalipäivänä saamastaan 9 euron tuntipalkastaan noin 40 minuutin työsuoritusta vastaavan summan. Vielä tämänkin lisäksi hän on taistellut huonosti toimivan aikataulupalvelun kanssa, saanut huonoa kohtelua elämäänsä kyllästyneeltä bussikuskilta ja odottanut lumipyryssä melkein puoli tuntia. Ja tämä kaikki on tapahtunut oikeasti!

On ikävää, että Jyväskylässä julkinen liikenne ei ole kunnossa ja siitä saa kärsiä erityisesti vähävaraiset opiskelijat ja työttömät, joilla ei ole varaa omaan henkilöautoon. Eikä henkilöautoliikenteeseen tulisi ihmisiä edes kannustaa ekologisista syistä, mutta edellä kuvatun kaltaisista syistä en tuomitse niitä, jotka ovat henkilöauton valinneet kulkuvälineekseen. Yhteiskunnalla ei ole lupaa moralisoida yksityisauton käyttäjiä, jollei se pysty tarjoamaan järkevää ja kilpailukykyistä vaihtoehtoa tämän rinnalle silloin kun matkaa ei voida taittaa pyörällä tai jalan.

Ja älkää hyvä ihmeessä väittäkö tämän kertomuksen jälkeen, että julkinen liikenne olisi Jyväskylässä kunnossa! Tehtävää tuolla saralla on paljon ja se vaatii niin toimenpiteitä kuin uhrauksia kunnalta. Uskon, että vain pitkäjänteisellä työllä ja kunnan joukkoliikenteeseen tekemillä runsailla investoinneilla voimme saavuttaa tuloksia.

1 kommentti:

  1. I recently came across your blog and have been reading along. Nice blog. I will keep visiting this blog very often.
    Web Services

    VastaaPoista