Pekka herää eräänä helmikuisena
sunnuntaiaamuna yhdeksän aikaan kotonaan Kortepohjassa. Pekkaa on
onnistanut, sillä hän sai tälle päivää kuuden tunnin työvuoron,
mikä tietää hänelle tuplapalkkaa. Herättyään hän katsoo
ikkunasta ulos ja huomaa maan olevan paksun lumikerroksen peitossa
sillä koko yön on pyryttänyt lunta. Lunta on sen verran, että hän
ei kykene taittamaan työmatkaansa pyörällä ja kävellenkin 5
kilometrin pituinen lumessa kahlattava matka tuntuu hyvin
vastemieliseltä. Mikä neuvoksi?
Pekan vaihtoehdoksi tässä tapauksessa
jää turvautuminen julkiseen liikenteeseen sillä autoahan hän ei
köyhänä opiskelijana omista. Nyt siis vain katsomaan internetin
reittiaikataulupalvelusta mihin aikaan busseja menisi Keljon
suuntaan. Vaikka Pekan työvuoro alkaisi vasta 11.30, hän toteaa
ihmetyksekseen, että joutuu lähtemään kotoa jo klo 10 ehtiäkseen
ajoissa paikalle. Hän joutuu nimittäin matkaamaan ensin keskustaan
klo 10.10 pysäkiltä lähtevällä bussilla, odottelemaan keskustan
päälinja-autoasemalla 20 minuuttia, jonka jälkeen hyppäämään
toiseen bussiin. Tämän tuloksena hän on työpaikallaan noin klo 11
aikaan, eli bussimatka pysäkille kävelyineen on kestänyt tunnin.
Pekka on paikalla kuitenkin puoli
tuntia etuajassa sillä hänen työvuoronsa alkaa vasta puolelta,
mutta minkä hän sille voi kun seuraavalla bussilla hän olisi jo
myöhästynyt. 5 kilometrin työmatka on siis odotteluineen vienyt
Pekan elämästä pois kokonaiset 1,5 tuntia. Jos hän olisi pystynyt
ajamaan pyörällä töihin, matkaan olisi kulunut reilut 20
minuuttia ja kävellenkin matka olisi taittunut alle tuntiin. Kaiken
lisäksi Pekka on maksanut matkastaan kaksi kertaa 3,20 euron
hintaisen kertalipun hinnan (tarviihan hän lipun myös paluumatkalle), jolloin matka on maksanut hänen
normaalipäivänä saamastaan 9 euron tuntipalkastaan noin 40
minuutin työsuoritusta vastaavan summan. Vielä tämänkin lisäksi
hän on taistellut huonosti toimivan aikataulupalvelun kanssa, saanut
huonoa kohtelua elämäänsä kyllästyneeltä bussikuskilta ja
odottanut lumipyryssä melkein puoli tuntia. Ja tämä kaikki on tapahtunut
oikeasti!
On ikävää, että Jyväskylässä
julkinen liikenne ei ole kunnossa ja siitä saa kärsiä erityisesti
vähävaraiset opiskelijat ja työttömät, joilla ei ole varaa omaan
henkilöautoon. Eikä henkilöautoliikenteeseen tulisi ihmisiä edes
kannustaa ekologisista syistä, mutta edellä kuvatun
kaltaisista syistä en tuomitse niitä, jotka ovat henkilöauton valinneet
kulkuvälineekseen. Yhteiskunnalla ei ole lupaa moralisoida
yksityisauton käyttäjiä, jollei se pysty tarjoamaan järkevää ja kilpailukykyistä vaihtoehtoa tämän rinnalle silloin kun matkaa ei voida taittaa pyörällä tai jalan.
Ja älkää hyvä ihmeessä väittäkö tämän kertomuksen jälkeen,
että julkinen liikenne olisi Jyväskylässä kunnossa! Tehtävää
tuolla saralla on paljon ja se vaatii niin toimenpiteitä kuin
uhrauksia kunnalta. Uskon, että vain pitkäjänteisellä työllä ja
kunnan joukkoliikenteeseen tekemillä runsailla investoinneilla voimme
saavuttaa tuloksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti