torstai 21. huhtikuuta 2011

Vaalitappion syyt

Viime sunnuntaina kansa valitsi uuden eduskunnan, jonka rakenne mullisti perusteellisesti perinteisten kolmen puolueen ylivallan. Perussuomalaiset kiilasivat maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi nykypolitiikkaan turhautuneeseen kansanosaan vetoavalla retoriikallaan ja ohjelmallaan, jossa osa näki toivon paremmasta. Saman aikaisesti vihreät kärsivät merkittävän tappion menettäen viidestätoista eduskuntapaikasta peräti viisi. Tällaista takaiskua ei ole vähään aikaan koettu ja nyt vaalien jälkeen on aika miettiä paitsi sitä, mikä meni pieleen, myöskin sitä mikä tulisi olla vihreiden suunta tulevaisuudessa.

Sinnemäki puhui vaalien tulosten vahvistuttua ”arvojen tappiosta”. Sitä se kieltämättä osaltaan olikin perussuomalaisten noustua virheisiin verrattuna täysin vastakkaisella ohjelmallaan vaalien suurvoittajaksi. Syitä vaalitappioon on varmasti monia, mutta syistä moni kulminoituu äänestäjien epäluottamukseen vihreiden viimeaikaista politiikkaa kohtaan. Tässä seuraavaksi olen listannut viisi omasta mielestäni tärkeintä syytä vihreiden eduskuntavaalitappioon.


1. KAUKANA IHMISEN ARJESTA?

Nykytilanteessa moni näkee vihreiden ajaman ohjelman kaukaiselta ja linkki tavallisen ihmisen arkeen puuttuu. Pääkaupunkiseudulla, jossa ympäristön tilan heikkeneminen nähdään konkreettisemmin, puolueen ohjelma on helpommin ymmärrettävissä. Sen sijaan pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla vihreän aatteen markkinointi on huomattavasti työläämpää. Koska ihmisen aiheuttamat ympäristövaikutukset eivät vielä tässä vaiheessa vaikuta merkittävästi jokaisen ihmisen arkeen on vaikea perustella miksi tietyt toimenpiteet, jotka saattavat näyttää lyhyellä tarkastelulla kalliilta yksilölle tai yhteiskunnalle, ovat tarpeellisia.

2. YMPÄRISTÖPUOLUEEN LEIMA?

Puolue tunnetaan edelleen parhaiten ympräistöpuolueena. Keskiverto äänestäjälle ei ole tullut tutuksi esimerkiksi vihreiden sosiaalipoliittinen ohjelma, eikä tuo ole mikään ihme. Julkisuudessa puolue onkin profiloitunut ydinvoimaa ja ympäristön saastumista vastustavana puolueena. Kun tämä käsitys puolueesta ihmisillä jo on, miksi se täytyy kuitenkin kirjoittaa isolla jättäen muut politiikan alueet pimentoon. Ihmisillä ei ole yksinkertaisesti ”aikaa” lukea läpi koko vaaliohjelmaa äänestysvalintaa tehdessään. Perustulomalli olisi syytä ottaa vastaisuudessa paremmin esille, koska se on puolueen tärkein ja innovatiivisin anti tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnalle.

3. VASEMMALLA VAI OIKEALLA?

Puolueen paikka perinteisellä vasemmisto-oikeisto-akselilla on häilyvä. Viime hallituksessa puolue istui samassa pöydässä porvaripuolueiden, keskustan ja kokoomuksen kanssa, mikä nähtiin vasemmiston silmissä pahana asiana. Tästä syystä moni potentiaalinen puna-vihreätä arvomaailmaa edustava äänestäjä valitsikin mielummin vasemmistoliiton, joka vaikutti paljon luotettavammalta vaihtoehdolta. Myös puolueen sisällä on erimielisyyttä siitä missä puolueen paikka tulisi tällä akselilla olla ja osa kenttäväestä olisi valmis siirtämään puoluetta piirun verran vasemmalle. Tosiasia on, että uudistuneen vasemmistoliiton myötä vasemmalle siirtyminen merkitsisi vain tunkeutumista tämän reviirille. Sen sijaan aiempaa selkeämpi profiloituminen liberaalipuolueeksi tai ehkäpä paremmin sanottuna sosiaaliliberaalipuolueeksi olisi mahdollinen ja tämän hetken poliittisessa kentässä tälle olisi myös tilausta.

4. KOULUTETTUJEN ÄLYKKÖPUOLUE?

Vaikuttaisi siltä, että vihreiden ajamat poliittiset tavoitteet näyttäytyvät liian monimutkaisilta ja vaikeaselkoisilta tavallisen ihmisen silmin. Asiat ovat perusteltu liian monimutkaisesti, jotta ne menisivät jokaisen ihmisen jakeluun. Puolue kerää tällä hetkellä suurimman kannatuksen opiskelijoiden ja korkeakoulutettujen keskuudessa, mutta tämä ryhmä on liian kapea, jotta sen kannatukseen voisi turvautua. Olisi siis päästävä samalle aallonpituudelle tavallisen ihmisen kanssa ja puhuttava samalla kielellä esittäen konkreettisia esimerkkejä asioista, jotta nämä ymmärrettäisiin. Liikaa yksinkertaistamista ja populismia on kuitenkin samalla vältettävä.

5. YDINVOIMA VAI KILPAILUKYKY?

Moni on kritisoinut vihreiden päätöstä pysyä hallituksessa siitä huolimatta vaikka kokoomus ja keskusta saivat ajetuksi läpi lisäydinvoimaratkaisunsa. Nämä katsovat vihreiden myynneen arvonsa, jotta pysyisivät vallassa. Kuitenkin samanaikaisesti on syntynyt joukko, joka näkee myös ydinvoiman olevan jossain määrin ”vihreä vaihtoehto”, ydinjätteestä ja uranin louhinnasta aiheutivista paikallisista haitoista huolimatta. Tämä joukko näkee ydinvoiman vaihtoehdoksi ainoastaan fossiiliset energiantuotantomuodot kuten hiilivoiman, jotka ovat paljon ydinvoimaa pahempia vaihtoehtoja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Vihreät ovat esittäneet kyllä oman vaihtoehtoratkaisunsa lisäydinvoimalle, joka perustuu tuulivoiman lisäämiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen. Vaikka itse uskonkin tämän olevan mahdollista, en toisaalta ihmettele miksi usko tämän ohjelman toteuttamiskelpoisuuten osittain kustannussyistä on osalla ihmisistä vähäinen. Uusiutuvien energialähteiden käyttö yksinkertaisesti mieletään kalliiksi ja epävakaaksi sekä näin myös uhaksi suomalaisen teollisuuden kilpailukyvylle. Tämän oletuksen todistaminen vääräksi ei ole vihreiltä riittäävän hyvin onnistunut.

Aluksi...

Olen 27-vuotias valtio-opin ja historian opiskelija Jyväskylästä. Viime aikaisen poliittisen aktivoitumisen vuoksi päätin aloittaa oman blogin kirjoittamisen. Tämä siksi, että tykkään osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tuoda kantojani esille.

Opiskelen parhaillaan viidettä vuotta kahta pääainettani Jyväskylän yliopistossa ja olen tutkinut brittiläistä parlamenttiretoriikkaa Clement Attleen työväenpuolueen hallituksen aikana vuosina 1945-48 keskittyen vapaus-retoriikan problematiikkaan. Olen myös kiinnostunut Euroopan integraatiosta ja viime syksynä opiskelin viisi kuukautta vaihto-opiskelijana Maastrichtin yliopistossa suorittaen European studies-opintokokonaisuutta.

Politiikasta olen ollut kiinnostunut pitkään, mutta liittyminen vihreisiin tapahtui vasta kaksi vuotta sitten ylioppilaskunnan edustajistovaalien yhteydessä. Näiden kahden vuoden aikana olen osallistunut aktiivisesti ylioppilaspolitiikkaan edustajiston jäsenenä ja valiokunta-aktiivina. Lisäksi olen ollut mukana hieman myös ViNOn sekä paikallisjärjestö Jyvionin toiminnassa osallistuen erinäisiin tapaamisiin.

Poliittisilta näkemyksiltäni olen ennen kaikkea liberaali. Mielestäni yhteiskunnan tulee olla samanaikaisesti sekä oikeudenmukainen, että kannustava, mikä synnyttäisi aktiivisia ja vastuuta ottavia kansalaisia. Itselleni tärkeitä arvoja ovat avoimuus, oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus, sukupuolten tasa-arvo, ympäristön hyvinvointi ja ennen kaikkea yksilön vapaus riittäävän toimeentuloon, itsensä toteuttamiseen sekä päättää elämästään niissä rajoissa, joissa se muut ihmiset ja ympäristö huomioon ottaen on mahdollista.