Uusfasismi oire yhteisöllisyyden puutteesta

Tänään iltapäivällä Jyväskylän keskustan valtasi uusi näky täällä päin, kun uusfasistinen Suomen vastarintaliike järjesti lippumielenosoituksen, megafoonikuulutusten ja materiaalin jakamisen kera. Mielenosoitus aiheutti hämmennystä ja huomiota samaan aikaan kun poliittiset puolueet olivat tekemässä kunnallisvaalikampanjaa vieressä. Vastalauseen sai niin EU-politiikka, monikulttuurillisuus, kapitalismi kuin pian pidettävät kunnallisvaalitkin. Liike kehotti mm. olla äänestämättä kunnallisvaaleissa ja sai osakseen myös hieman vihaisia huutoja väkijoukosta.

Kun pohditaan sitä, mistä tällaiset ääriliikkeet ammentavat voimansa, nousee usein pinnalle yhteiskunnalliset ongelmat ja hallituksen ajama politiikka, joka ei monen silmissä edesauta ongelmien ratkaisussa vaan menee yli tajunnan. Todellinen syy löytyy kuitenkin kroonisesta yhteisöllisyyden puutteesta. Silloin kun yhteiskunta luo kattavan turvaverkon, yhteisöllisyys ja vastuu toisesta ihmisestä usein unohtuu. Yhteiskunnan tulee parhaansa mukaan turvata yksilön pysyminen raiteillaan, mutta tämä ei yksin riitä, vaan vaatii rinnalleen myös solidaarisuutta ja aitoa välittämistä kanssa ihmisistä.

Uusfasistiset liikkeet tuovat täytettä yhteiskuntaa vaivaavaan yhteisöllisyyden puutteeseen ja ammentavat siitä kannatuksensa. Pettynyt yksilö löytää helposti muita pettyneitä, joita yhdistää ainakin yksi asia, viha. Useissa ääriryhmissä yhteisöllisyys alistaa yksilön valtaansa, mutta osa kokee tämän siitä huolimatta parempana kuin "irrallaan" olemisen. Pahimmillaan tällainen yhteisöllisyys tuhoaa yksilön kokonaan, josta seurauksena ihminen kieltää oman itsensä ja kaiken siihen liittyvän inhimillisyyden. Hyväksytyksi tuleminen on ihmisen perustarpeita ja niin tärkeä tarve, että ihminen on usein valmis uhraamaan omana itsenään olon tämän saavuttaakseen. Kun hyväksyntää ei ole muuten saatavissa, kaikenlainen yhteisöllisyys vaikuttaisi kelpaavan.

Kun uusfasistinen liikehdintä luo yhteisöllisyyttä "me ja he"-hengellä, jossa yhteisön ulkopuolisiksi voimiksi nähdään kaikki yhteisön muottiin sopimaton sekä vieras; yhteiskunnan tulisi alkaa luomaan yhteisöllisyyttä "me kaikki"-hengellä. Aito yhteisöllisyys on suvaitsevaista ja koostuu yhteen hiileen puhaltavista yksilöistä. Parhaimmillaan yksilöllisyys ja yhteisöllisyys ovat toisiaan tukevia, ei poissulkevia asioita, ja erilaisuus yhteisön suurin rikkaus.

Julkisen liikenteen tila sietämätön

Tässä vielä Keskisuomalaisessa 15.8 julkaistu mielipidekirjoitus. Viikko tämän jälkeen bussiyhtiö Onnibus ilmoitti aloittavansa liikennöinnin Jyväskylässä. Toivokaamme, että toiminta laajenee ja saamme jatkossa lisää yhtiöitä paikkakunnalle.

Alkuperäinen kirjoitus:

Maanantain Keskisuomalainen uutisoi ammattikoululaisnuoria kuljettaneen linja-autolinjan yllättävästä lakkauttamisesta. Tämän seurauksena kyseiset nuoret joutuvat muuttamaan koulun omaan asuntolaan, sillä 30 kilometrin koulumatkan taittamiseen ei ole tarjolla mitään muuta kulkuneuvoa. Syynä lakkauttamiseen oli matkustajien vähäinen määrä, sekä varojen puute Keski-Suomen ely-keskuksen lakkautettua kokeilun alla olleen reitin tukemisen. Erityisesti kritiikin kohteena oli Jyväskylän liikenteen heikko tiedottaminen reitin lakkauttamisen johdosta, johon toimitusjohtaja Jaakko Raunio kommentoi "Emme voi tietää, keitä ja minne nyt lakkautetulla vuorolla oli kulkenut, joten tiedottaminenkin olisi ollut vaikeaa".

Kysynkin nyt, miten ihmeessä Jyväskylän Liikenne ei tiennyt kokeilun alla olleen linjan asiakaskunnasta? Eikö kyseisellä yrityksellä ole kiinnostustakaan nähdä vaivaa selvittää kuka yleensä sen palveluja käyttää, missä ja mihin aikaan?

Kyseinen tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten heikoissa kantimissa Jyväskylän julkisen liikenteen hoito on tällä hetkellä. Moderniin liiketoimintaan kuuluu asiakastutkimukset ja profilointi, mutta monopoliasemassa toimivalla liikennöintiyrityksellä ei näyttäisi olevan mitään halua kehittää toimintaa paremmaksi. Linjoja perustetaan silloin kun rahaa saadaan, mutta lakkautetaan saman tien kun tuet menetetään. Toimintaa leimaakin näin ollen suunnittelemattomuus ja lyhytnäköisyys. Kun huomioi vielä nykyisen reittiverkoston heikon kattavuuden ja korkeat lippujen hinnat, ymmärrän hyvin, miksi moni Jyväskylän alueella asuva turvautuukin omaan henkilöautoonsa mikäli sellaisen omistaa.

Nykyinen järjestelmä, jossa yksi yritys hoitaa joukkoliikenteen palvelut vuodesta toiseen, on tullut nyt tiensä päähän. Vaihtoehtoina on joko kunnollinen kilpailutus tai se, että kunta ottaa kyseisen palvelun tuottamisen omalle vastuulleen. Jotta joukkoliikenteestä saataisiin kilpailukykyinen vaihtoehto yksityisautoilun rinnalle, toimintaa on kehitettävä huomattavasti ja kunnan subventioita lisättävä roimasti. En tuomitse siis pelkästään Jyväskylän Liikenteen toimia palveluiden tuottajana, vaan myös poliittista tahtoa kunnan päättäjien taholta kaivataan nykyistä enemmän. Kun Jyväskylän talous saadaan lähi vuosina tasapainotettua, julkinen liikenne ansaitsee kaupungin johdon huomion ja sitä tulee kehittää aiempaa pitkäjänteisemmin. Tämä kaikki maksaa, mutta tuo työ on kallistuvan sekä ekologisesti kestämättömän yksityisautoilun vuoksi sen arvoista, ja maksaa varmasti itsensä takaisin.

Herätetään torkkuva Jyväskylä uuteen päivään!

Kuten moni jo tietääkin, olen ehdolla kunnallisvaaleissa 2012 ja tavoitteeni on herättää torkkuva Jyväskylä uuteen päivään. Tässä seuraavaksi kerron hieman itsestäni ja siitä mitä ajan näissä vaaleissa. Ensiksikin vähän siitä, mihin lähtökohtiin näkemykseni yhteiskunnasta pohjautuu ja mitkä ovat arvoni sekä tavoitteeni? 

Mille asioille ja arvoille näkemykseni pohjautuvat?

Kaikkein tärkeimpänä arvona pidän vastuuta itsestään, lähimmäisestä sekä ympäröivästä maailmasta. Mielestäni vapaus luo vastuuta ihmisissä, mutta vaatii rinnalleen myös opastusta sekä oikeanlaista valtion ohjailua, jottemme tuhoaisi tulevaisuuden elinympäristöä. Jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus onnelliseen ja turvalliseen elämään, sekä riittävään toimeentuloon. Tulevaisuus näyttäytyy erityisesti usealle nuorelle uhkaavana ja epävarmana, mutta sen tulisi päin vastoin olla suuri mahdollisuus päästä toteuttamaan itseään ja nauttimaan siitä, mitä ikinä elämällään haluaakin tehdä. Kunnassa voidaan vaikuttaa useisiin asioihin, jotka edesauttavat ja helpottavat tätä.

Mielestäni Jyväskylä on hengeltään ainutlaatuinen ja mukava kaupunki, mutta viime vuosien aikana ei ole tehty riittävästi sen eteen, että tämä olisi vielä parempi paikka elää. Vaikka opiskelijoiden ja nuorten asema onkin lähellä sydäntäni, niin tavoitteena on koko kaupungin, niin lapsen, työssä käyvän kuin eläkeläisenkin hyvinvointi. Kaupunkia vaivaavien ongelmien ratkominen on aloitettava välittömästi. Vaikka kaupungin talous onkin parhaillaan heikossa tilassa, lyhytnäköiset ratkaisut siirtävät ongelmia vain seuraavaan vuoteen.

Olen ajamassa kunnallisvaaleissa seuraavia kolmea asiaa, jotka koen erityisen tärkeiksi nyt ja lähitulevaisuudessa:

1. Herätetään torkkuva joukkoliikenne!

Miksei bussit kulje haluamaani väliä, haluamallani ajankohdalla, sekä edullisin hinnoin? Tätä minäkin kysyn yhtä hämmästyneenä kuin tekin, sillä kyse ei todellakaan ole kuntatalouden kannalta mahdottomasta asiasta, mikäli vain todellista halua joukkoliikenteen kehittämiseen löytyisi riittävästi. Jyväskylä on hajanainen kaupunki, jonka vuoksi toimivan joukkoliikenteen järjestämiseen liittyy ongelmia. Siitä huolimatta tuota väitettä on käytetty liian usein tekosyynä sille, ettei tänne sellaista voisi järjestää.

Heikosti järjestetystä joukkoliikenteestä kärsivät erityisesti nuoret ja vähävaraiset, joilla ei ole edes mahdollisuutta oman henkilöauton käyttöön. Myöskään yksityisautoiluun ei tulisi ihmisiä edes kannustaa sen aiheuttamien päästöjen vuoksi, mutta valitettavasti useille tämä on ainoa mahdollisuus taittaa esimerkiksi työmatkansa. Joukkoliikenteestä on tehtävä vaivaton ja edullinen vaihtoehto yksityisautoilulle ja tähän tarkoitettujen kunnan maksamien tukien määrää on lisättävä merkittävästi lähitulevaisuudessa. Lippujen opiskelija-alennusta on korotettava 50 prosenttiin ja 5-10 matkan alehintaiset liput on tuotava markkinoille kertalippujen sekä matkakorttien oheen. Kyseisten lippujen hankkiminen on tehtävä vaivattomaksi tekemällä näiden ostaminen mahdolliseksi esimerkiksi busseista, lähikioskista tai muista ihmisiä lähellä olevista toimipisteistä. Näin vaikutetaan siihen, että myös satunnaiset matkaajat kiinnostuvat joukkoliikenteestä.

2. Herätetään torkkuva nuorisotyöllisyys!

Elämme parhaillaan vaikeita aikoja. Jyväskylän työttömyys on muihin isoihin kaupunkeihin verrattuna suurta ja erityisen hälyttäviä ovat nuorten työttömyyslukemat. Jyväskylä ei nykyisellään yksinkertaisesti pysty tarjoamaan nuorille koulunsa päättäneille tai korkeakoulusta valmistuneille riittävästi työ- ja harjoittelupaikkoja, jotta he voisivat jäädä tänne ja antaa osaamisensa kaupungin ja täällä toimivien yritysten käyttöön näin hyödyttäen alueen taloutta. Moni nuori joutuukin valmistuttuaan muuttamaan työn perässä muualle sillä täältä he eivät useinkaan töitä löydä. 

Nuorisotyöttömyyden torjuntaan paras lääke on kunnan, yritysten ja täällä toimivien oppilaitosten saumaton yhteistyö. Elinkeinoelämää suunniteltaessa kaupungin päättäjien tulisi ensisijaisesti houkutella kaupunkiin sellaisia yrityksiä sekä toimijoita, joiden tarpeisiin täällä on jo entuudestaan koulutusta sekä tutkimusta. Vasta valmistunut maisteri tai sähköinsinööri ei ole koulutettu työskentelemään kaupan kassalla, vaan kaupungin on pyrittävä parhaan kykynsä mukaan löytämään Jyväskylässä oppinsa saanneille myös koulutusta vastaavaa työtä täältä.

3. Herätetään torkkuvat mielenterveyspalvelut!

Kiireinen ja stressaava elämäntyyli, henkilökohtaiset paineet elämässä sekä yleinen epävarmuus tulevaisuudesta kuormittavat ihmismieltä. Yhä suurempi osa niin työikäisistä, kuin enenevässä määrin myös nuorista, joutuu tämän kuormituksen vuoksi jättämään työuransa kesken ennen aikojaan. Jo siinä vaiheessa kun uupumus ja stressi alkavat uhata, jokaiselle tulisi taata mahdollisuus päästä juttelemaan ongelmistaan välittömästi. Se on tärkeää paitsi työn tai opiskelun sujumisen, mutta myös henkilön itsensä takia, sillä jokainen ihminen ansaitsee onnellisen elämän.

Sen sijaan, että hoitoon pääsystä tehdään vaikeata karsimalla henkilökuntaa ja lisäämällä palvelujonoja, hoitoon hakeutumiseen tulisi entistä enemmän kannustaa. Nykyisellään mielenterveyspalveluiden jonot ovat aivan liian pitkiä ja moni potentiaalinen apua tarvitseva ei edes hakeudu hoitoon tietoisena jonotusajoista. Tiukankaan taloustilanteen aikana resursseja ei tulisi karsia vaan päin vastoin lisätä, sillä silloin myös ihmisten huoli tulevaisuudesta on suurin. Resursseja on vasta silloin riittävästi kun jokaisen apua tarvitsevan välitön hoitoon pääsy on mahdollinen.

Tehdään tarvittava työ kaupungin eteen nyt niin tulevaisuudessa jää aikaa myös torkkumiseen. Sinun tukesi on minulle tärkeä, jotta voin olla tekemässä tästä kaupungista entistä parempaa paikkaa elää nyt ja tulevaisuudessa!

Rallit ovat taas täällä, mutta missä kaupunki?

Nyt on blogin aika vihdoin palata kesätauoltaan. Siihen on syynsäkin, nimittäin tuo jokavuotinen ja paljon keskustelua herättänyt rallitapahtuma nimeltään Neste Rally Finland. Tapahtuma tuo suomalaisen rallikansan nähtäväksi maailman huippukuskit, ja lisäksi ralleihin liittyy festivaalien omaisia tapahtumia eri puolilla Jyväskylää. Tämä on suuri sesonkiviikonloppu monelle jyväskyläläiselle yrittäjälle ja erityisesti ravintoloitsijalle, jota varten tehdään valmisteluja sekä palkataan mahdollisesti myös keikkatyöläisiä viikonlopun ajaksi. Ei voida kiistää, etteikö tämä yksi viikonloppu vuodesta toisi isot summat Jyväskylälle ja sen asukkaille, sekä nostaisi kaupungin näkyvyyttä sekä Suomessa että myöskin maailmalla.

Kuitenkin kolikolla on myös kääntöpuolensa, jonka myös useat ovat huomanneet. Rallit ja kisaturismi aiheuttavat paljon erityisjärjestelyitä ja epätoivottuja lieveilmiöitä kuten häiriökäyttäytymistä sekä yleistä roskaamista. Lisäksi rallit vaativat myös paljon rahaa ja investointeja kaupungilta, joten rallien järjestäminen ja pitäminen Jyväskylässä ei todellakaan ole ilmaista. Monet rallien vastustajista ovat ottaneet juuri nämä asiat keihään kärjikseen vastustaessaan rallien järjestämistä ja yhdyn osittain itsekin tähän. Vaikuttaisi siltä, että niin rallien kannattajat kuin myöskään vastustajatkaan eivät halua ymmärtää toisen osapuolen näkemyksiä ja perustelevat kantansa hyvin hatarasti sekä tunnepohjaisesti omiin mielihaluihin ja intresseihin vedoten.

Itse en ole valmis vetämään yhtäsuuruusmerkkiä autourheilun ja toisaalta autourheilutapahtuman aiheuttamien edellä mainittujen haittojen välille. Kysymys on enemminkin siitä miten Jyväskylässä on pyritty ratkaisemaan rallien aiheuttamien haittojen ehkäisy. Vaikka Jyväskylä maksaakin jo nykyisellään ison pennin rallien järjestämisestä se ei kuitenkaan maksa tapahtuman järjestämisestä riittävästi sillä se laiminlyö kaupunkilaisille ralleista aiheutuvien haittojen kustannusten korvaamisen. Rallit aiheuttavat erityisesti liikenteessä paljon poikkeusjärjestelyjä, joista aiheutuu kuntalasille paitsi ajan menetyksiä myös rahassa mitattavia kustannuksia näiden joutuessa käyttämään kiertoteitä päästääkseen päämääräänsä.

Todellisuudessa erikoiskokeilla kaahailevat rallikuskit eivät ole se suurin rallien aiheuttama ympäristöhaitta vaan kymmenien tuhansien autoilijoitten, niin kisaturistien kuin myös töissä rallien aikaan käyvien paikkakuntalaisten rallien vuoksi ajamat lisäkilometrit. Haittoja voitaisiin vähentää huomattavasti toimivan joukkoliikenteen avulla: lisäämällä bussivuoroja, sekä perustamalla rallien ajaksi erikoisreittejä niille erikoiskoealueille, joille ihmisten kuljettaminen joukkoliikenteen keinoin on mahdollista. Mielestäni vaatimus ilmaisesta joukkoliikenteestä viikonlopun ajaksi kaikille Jyväskylässä asuville ei olisi kohtuuttoman iso korvaus tapahtuman aiheuttamista haitoista. Autoilun aiheuttamien ympäristöhaittojen ehkäisyn lisäksi tulisi panostaa jätehuollon toimivuuteen aivan uudessa mittakaavassa. Näkisin joka ikisen keskusta-alueella olevan talon seinustalla siirreltävän ja kompaktin kokoisen lajittelujäteastian, joka ei koskaan pursuisi yli. Eivät useimmat ihmiset ilkeyttään visko roskia ja tölkkejä maahan, jos roskis löytyy aivan käden ulottuvilta.

Ympäristöhaittojen lisäksi yleinen turvallisuus olisi taattava ympäri kaupunkia vielä nykyistäkin paremmin. Valvonnan tulisi olla toimivaa ja ajan tasalla olevaa. Lisäksi tapahtumapaikkojen välittömässä läheisyydessä asuvia tulisi nykyistä paremmin kuunnella ja näiden tulisi saada kohtuullisia korvauksia tapahtumajärjestäjiltä, sekä mahdollisuus tarpeen vaatiessa ilmaiseen ja hyvätasoiseen tilapäismajoitukseen esimerkiksi hotellissa.

Olisin valmis vastaisuudessakin sallimaan rallikansalle sen nautinnon, jonka kyseinen tapahtuma heille tarjoaa. Kuitenkin myös tapahtumasta kärsivien ääntä on kuunneltava ja kaupungin on keskityttävä nykyistä ponnekkaammin haittojen minimointiin, jottei kukaan Jyväskylässä asuva joutuisi rypistämään otsaansa rallien johdosta!

Ruokailun Suomi-Ruotsi maaottelu

Ruoka puhuttaa aina ja niin se on puhuttanut myös viime aikoina oman ylioppilaskuntani edustajistossa. Siitä tulisiko ylioppilaskunnan omistaman opiskelijaruokalan suosia nykyistä enemmän kasvis- ja lähiruokaa käytiin viime edustajiston istunnossa tiukkasanainen mittelö, joka alkoi vaikuttaa jääkiekon Suomi-Ruotsi maaottelulta. Sen verran keskustelu nosti tunteita pintaan ja jokainen varjeli viimeiseen asti omaa maaliaan.

Keskusteluissa monesti käy niin, että asiasta tehdään selkeästi ihmiset kahteen leiriin jakava arvokysymys. Kaiken lisäksi käy vielä niin, että kasvisruoka ja liharuoka nousevat jo sinällään itseisarvon asemaan, jolloin faktat unohtuvat, eikä rakentava keskustelu onnistu. Todellisuudessa taustalla on kasapäin arvoperusteita kummankin osapuolen tueksi. Kasvisruokaan liittyviä arvoja on usein vastuullinen elämän tapa, ilmastonmuutokset torjuminen, eläinten oikeudet tai vaikkapa arvo jonka meistä lähes jokainen jakaa; terveys. Liharuokaa kannatetaan usein sellaisilla arvoilla kuin maku ja ravitsevuus. En tuomitse tässä tekstissä myöskään tätä arvoperustaa sillä sekasyöjä olen itsekin. Haluan kuitenkin tuoda seuraavassa ilmi niin kasvissyönnin perusteluita, mutta myös näkemyksen, jonka mukaan lihansyönnistä ei ole pakko luopua kokonaan.

Ensinnäkin muutama fakta. Suomalaisista vain noin 3% on kasvissyöjiä, mutta sen sijaan nuo loput 97% eivät ole lihansyöjiä vaan sekasyöjiä! Kuitenkin tuossa sekasyöjien joukossa kasvis- ja liharuoan osuus ravinnosta vaihtelee merkittävästi, samoin yksittäisen henkilön jättämä ilmastovaikutus eli hiilijalanjälki. Ruoka aiheuttaa ihmisen ilmastovaikutuksista noin 18% osuuden, joten kysymys ei todellakaan ole marginaalisesta osuudesta. Ruoan tuotannon aiheuttamasta ympäristörasituksesta voimme kenties kaikkein helpoiten juuri tinkiä pienillä muutoksilla kulutustottumuksissamme.

Liharavinto on merkittävä ilmastoa kuormittava asia ja suomalaiset syövät vieläpä verrattain paljon lihaa. Lisäksi suomalaisten eniten käyttämä liha on nauta, jonka aiheuttama ilmastokuormitus on myös lihatuotteista kaikkein suurin. Yksi kilo naudanlihaa aiheuttaa saman ilmastokuormituksen kuin 4 kg broileria tai 10 kg kalaa! Jos naudanlihan kulutusta vähennettäisiin ja alettaisiin suosimaan vaaleaa lihaa, ruoan aiheuttama kakku ilmastonmuutokset torjunnassa pienenisi huomattavasti. Toisaalta kyse ei ole pelkästään lihasta vaan esimerkiksi juuston kilon valmistuksen aiheuttama hiilijalanjälki on lähes yhtä suuri kuin naudanlihakilon, minkä myös moni kasvissyöjä joutuu huomioimaan arvioidessaan ruoan ekologisia vaikutuksia. Joka tapauksessa ekologisia vaikutuksia tulee tarkastella myös muutenkin kuin hiilijalanjälkeen perustuen sillä se ei esimeriksi ota huomioon vesistöjen pilantuumista tai uhanalaisten lajien tuhoutumista. Tästä syystä pelkkiin indikaattoreihin tuijottaminen ei kerro koko totuutta.

Toisaalta ympäristövaikutus on vain yksi perustelu kasvisravinnon määrän lisäämiseksi päivittäisestä ravinnon saannista. Eläineettiset näkemykset liittyen eläinten huonoon kohteluun ovat myös keskusteluissa usein pinnalla, eikä tämä näkökulma puolla minkäänlaisen tehotuotetun lihan, varsinkaan broilerin käyttöä ravintona. Tässä mennäänkin jo huomattavasti syvemmälle arvopohjaiseen argumentointiin sillä olennaista on se, minkälaisena nähdään eläinten asema ylipäätänsä eli puhummeko tuntevista yksilöistä, joille ihmisillä ei ole oikeutta aiheuttaa kärsimystä. Koska tässä tekstissä en halua mennä arvioimaan eri arvopohjien ja näkemysten paremmuutta tai oikeellisuutta, en takerru tähän asiaan sen enempää.

Kuten kasvisruoan tai liharuoan, ei myöskään lähiruoan tai luomun tulisi olla itseisarvoja vaan ainoastaan välineitä hiilijalanjäljen pienentämiseen ja ihmisen terveyden parantamiseen. Lähiruoka on usein ekologisempaa kuin kaukaa tuotu ruoka, mutta usein suurin osa ilmastovaikutuksista syntyy kuitenkin ruoan tuotannossa. Tästä syystä esimerkiksi talvisaikana Suomessa tuotetut kasvikset aiheuttavat usein suuremman kuormituksen kuin Euroopasta Suomeen tuodut kasvikset. Myös luomun eettisyys ja ekologisuus tulee punnita tilannekohtaisesti. Vaikka luomu onkin useiden tuotteiden kohdalla parempi vaihtoehto, täytyy myös huomioida, että tiettyjen paljon käytettyjen viljelyskasvien tehotuotanto palvelisi paremmin maailman koko ajan kasvavia ravinnon tarpeita. Tällä hetkellä globaalin nälänhädän syyt ovat kuitenkin ennemmin kiinni siitä miten ruoka ja varallisuus jakaantuu planeetalla, joten tehokkaammallakaan tuotannolla emme voisi tätä ongelmaa vielä nykyisellään voittaa. Lähiruoan ja luomun suosiminen on kuitenkin usein fiksua ja perustelua, mutta järjen käyttö ja asioista selvää ottaminen on myös sitä.

Lopuksi otan kantaa kiistelyyn siitä miten vastuullista ravinnon saantia voitaisiin edistää. Moni pitää pahana asiana sitä, että oppilaitoksissa olisi kerran viikossa päivä, jolloin saisi vain ja ainoastaan kasvisruokaa. En itse näkisi tätä asiaa pahana, sillä syön mieluusti kasvisruokaa, mutta ymmärrän hyvin myös vastakkaisen mielipiteen asiasta. Mielestäni pakkokeinot ihmisen siirtämiseksi eettisemmän ja ekologisemman ruokailun pariin, eivät ole se tehokkain keino ihmisten kulutustottumuksiin vaikuttamisessa. Näkisin mieluusti tilanteen, jossa henkilö itse omasta vapaasta tahdostaan valitsee kasvisruoan vaikka liharuokavaihtoehtokin olisi tarjolla. Tällöin henkilö tulee itse ajatelleeksi omilla aivoillaan ja saattaa saada lisäksi hyvän olon tunteen ymmärtäessään tehneensä oikein. Jotta näin kävisi, kasvisruoan tulee olla yhtä ravitsevaa ja hyvän makuista kuin liharuokakin. Koska ihmiset ovat lisäksi usein hyvin ennakkoluuloisia sellaista ruokaa kohtaan, jota he eivät ole aikaisemmin maistaneet, ensimmäinen kokemus tulee olla positiivinen eikä aiheuttaa pettymystä.

Pakolla suuhun työnnetty ruoka on kuitenkin aina pahaa ja sen tietää jo pikku lapsikin! Eli jospa tehdään kasvisruokailusta positiivinen asia ja siihen päästään vapaaehtoisuuden sekä suosimisen avulla!

Pekan tarina

Seuraavaksi kerron teille tositapahtumiin perustuvan tarinan Pekasta. Pekka on kuvitteellinen kortepohjalainen opiskelija, joka käy opiskelun ohessa töissä eräässä Keljossa sijaitsevassa hypermarketissa ansaitakseen hieman ylimäärästä niukan opintotuen päälle.

Pekka herää eräänä helmikuisena sunnuntaiaamuna yhdeksän aikaan kotonaan Kortepohjassa. Pekkaa on onnistanut, sillä hän sai tälle päivää kuuden tunnin työvuoron, mikä tietää hänelle tuplapalkkaa. Herättyään hän katsoo ikkunasta ulos ja huomaa maan olevan paksun lumikerroksen peitossa sillä koko yön on pyryttänyt lunta. Lunta on sen verran, että hän ei kykene taittamaan työmatkaansa pyörällä ja kävellenkin 5 kilometrin pituinen lumessa kahlattava matka tuntuu hyvin vastemieliseltä. Mikä neuvoksi?

Pekan vaihtoehdoksi tässä tapauksessa jää turvautuminen julkiseen liikenteeseen sillä autoahan hän ei köyhänä opiskelijana omista. Nyt siis vain katsomaan internetin reittiaikataulupalvelusta mihin aikaan busseja menisi Keljon suuntaan. Vaikka Pekan työvuoro alkaisi vasta 11.30, hän toteaa ihmetyksekseen, että joutuu lähtemään kotoa jo klo 10 ehtiäkseen ajoissa paikalle. Hän joutuu nimittäin matkaamaan ensin keskustaan klo 10.10 pysäkiltä lähtevällä bussilla, odottelemaan keskustan päälinja-autoasemalla 20 minuuttia, jonka jälkeen hyppäämään toiseen bussiin. Tämän tuloksena hän on työpaikallaan noin klo 11 aikaan, eli bussimatka pysäkille kävelyineen on kestänyt tunnin.

Pekka on paikalla kuitenkin puoli tuntia etuajassa sillä hänen työvuoronsa alkaa vasta puolelta, mutta minkä hän sille voi kun seuraavalla bussilla hän olisi jo myöhästynyt. 5 kilometrin työmatka on siis odotteluineen vienyt Pekan elämästä pois kokonaiset 1,5 tuntia. Jos hän olisi pystynyt ajamaan pyörällä töihin, matkaan olisi kulunut reilut 20 minuuttia ja kävellenkin matka olisi taittunut alle tuntiin. Kaiken lisäksi Pekka on maksanut matkastaan kaksi kertaa 3,20 euron hintaisen kertalipun hinnan (tarviihan hän lipun myös paluumatkalle), jolloin matka on maksanut hänen normaalipäivänä saamastaan 9 euron tuntipalkastaan noin 40 minuutin työsuoritusta vastaavan summan. Vielä tämänkin lisäksi hän on taistellut huonosti toimivan aikataulupalvelun kanssa, saanut huonoa kohtelua elämäänsä kyllästyneeltä bussikuskilta ja odottanut lumipyryssä melkein puoli tuntia. Ja tämä kaikki on tapahtunut oikeasti!

On ikävää, että Jyväskylässä julkinen liikenne ei ole kunnossa ja siitä saa kärsiä erityisesti vähävaraiset opiskelijat ja työttömät, joilla ei ole varaa omaan henkilöautoon. Eikä henkilöautoliikenteeseen tulisi ihmisiä edes kannustaa ekologisista syistä, mutta edellä kuvatun kaltaisista syistä en tuomitse niitä, jotka ovat henkilöauton valinneet kulkuvälineekseen. Yhteiskunnalla ei ole lupaa moralisoida yksityisauton käyttäjiä, jollei se pysty tarjoamaan järkevää ja kilpailukykyistä vaihtoehtoa tämän rinnalle silloin kun matkaa ei voida taittaa pyörällä tai jalan.

Ja älkää hyvä ihmeessä väittäkö tämän kertomuksen jälkeen, että julkinen liikenne olisi Jyväskylässä kunnossa! Tehtävää tuolla saralla on paljon ja se vaatii niin toimenpiteitä kuin uhrauksia kunnalta. Uskon, että vain pitkäjänteisellä työllä ja kunnan joukkoliikenteeseen tekemillä runsailla investoinneilla voimme saavuttaa tuloksia.

Armomurha vai armokuolema?

Vihreiden puoluekokous hyväksyi sunnuntaina periaateohjelman, johon sisältyi kannanotto eutanasian puolesta. Tämä kannanotto ilmaistiin periaateohjelmassa seuraavanlaisesti: "Ihmisellä on oikeus paitsi hyvään elämään, myös hyvään kuolemaan tarvittaessa hyvän saattohoidon turvin tai halutessaan viime kädessä avustettuna." Tuskin kenellekään jäi epäselvyyttä, että tässä viitattiin eutanasiaan, mutta sen sijaan näyttäisi olevan epäselvää, miten sana eutanasia tulisi kääntää kansankielelle vai tulisiko sitä kääntää ollenkaan?

Keskisuomalainen oli ottanut oikeudet omiin käsiinsä määritellä sanan "eutanasia" suomennos. Kun alkuperäisessä STT:n uutisessa oli käytetty sanaa eutanasia, Keskisuomalainen oli kääntänyt maanantaina julkaistussa paperiversiossaan tämän "armomurhaksi" otsikoidessaan "Vihreät hyväksyivät armomurhan".

Sana "armomurha" pitää sisällään jo arvopohjaisen kannanoton. Suomenkielen sanakirja määrittelee sanan "murha" erityisen törkeänä pidettäväksi toisen ihmisen surmaamiseksi. Voiko suurin osa ihmisistä yhtyä tällaiseen tulkintaan eutanasiasta, jossa kärsivän ja kuolemaa tekevän ihmisen tahtoa on kuultu ja vakuututtu tilanteen toivottomuudesta?

Mielestäni näin ei ole. Sana eutanasia voidaan myös kääntää neutraalimmin "armokuolemaksi" ja tämä näyttäisi olevan kaiken lisäksi yleisempi tulkinta sanasta eutanasia. Google-hakupalvelin löytää internetistä yli 7000 mainintaa jossa käytetään nimenomaisesti sanaa "armokuolema" ja reilut 5000 mainintaa sanasta "armomurha". Olisiko siis parempi käyttää sanan "armomurha" tilalta neutraalimpaa sanaa "armokuolema" mikäli sanaa eutanasia ei jostain syystä haluta käyttää?

On huolestuttavaa, että uutisoinnissa käytetään näinkin kiistanalaisia ja kantaa ottavia käännöksiä. Ymmärrän hyvin, etteivät meistä kaikki pysty hyväksymään eutanasiaa toimintamuotona, mutta toivon, että jatkossa ymmärretään puhua asioista niiden oikeilla nimillään.