Linja-autojen lippualennukset remonttiin

Jyväskylän linja-autolippujen korkeista hinnoista on pauhattu paljon niin lehdissä kuin sosiaalisessa mediassakin. Moni täällä asuva tietää hyvin, että kertalipusta joutuu nykyisellään maksamaan 3,20 euroa suppeimmalla vyöhykemaksulla, joten en tässä lähde ainoastaan toistamaan jo esiintyneitä vaatimuksia hintojen laskemisesta. En myöskään lähde vaatimaan Tallinnan esimerkin mukaista ilmaista joukkoliikennettä vielä, sillä tämän hetkisessä taloustilanteessa se on hienosta ajatuksesta huolimatta kaukana realismista.

Mielestäni tällä hetkellä on tehtävä kaikki mahdollinen sen eteen, että linja-autolipun ostaminen olisi paitsi edullista, myös vaivatonta. Esimerkiksi opiskelija joutuu opiskelija-alennuksen saamiseksi hankkimaan Jyväskylän liikenteen palvelupisteestä matkakortin, jonka saamiseksi hänen on hankittava todistus siitä, että hän on paitsi opiskelija, mutta myös kunnassa kirjoilla oleva henkilö. Vaikka alennuslipun hinta olisi edes jossain mielessä kohtuullinen, kyseinen prosessi on kaukana vaivattomuudesta. Tästä syystä moni ei laiskuudessaan tule korttia hommanneeksi, ellei siihen ole todellista tarvetta, eikä tästä syystä aktivoidu edes linja-autoliikenteen satunnaiseksi käyttäjäksi.

Miksei ihmisille anneta oikeasti mahdollisuutta kokeilla, miten hyvä ja vaivaton liikkumisväline linja-auto voi parhaimmillaan olla? Nykyisellään kallis kertalippu tai toimenpiteitä vaativa matkakortti ei anna opiskelijalle tai muuten vähävaraiselle mahdollisuutta linja-autoliikenteen "koekäyttöön".

Itse ehdotan ratkaisuksi busseissa tai kioskeissa myytäviä 5-10 matkan alennuslippuja, joiden ostamisen ainoa edellytys on voimassa oleva opiskelijakortti tai muu yleisesti käytetty todistus, joka oikeuttaa alennukseen. Helsingin mallin mukaisesti opiskelija-alennus on oltava puolet lipun hinnasta, mikä on tulotasoon nähden perusteltua. Alennusten sidonnaisuus verotuskuntaan tulee poistaa. Näin vähennetään paitsi turhaa todistelua, mutta myös lisätään entisestään liikenteen käyttöastetta, sekä pidemmän päälle myös kannattavuutta.

Jos kaupunki haluaa oikeasti pitää huolta opiskelijoiden ja vähävaraisten hyvinvoinnista niin toimiva joukkoliikenne on erittäin hyvä tapa tukea tätä. Liikkuminen paikasta toiseen laajassa kaupungissamme ei saisi olla ainoastaan varakkaiden etuoikeus, eikä oman auton omistaminen tulisi olla välttämättömyys.

Pekan tarina

Seuraavaksi kerron teille tositapahtumiin perustuvan tarinan Pekasta. Pekka on kuvitteellinen kortepohjalainen opiskelija, joka käy opiskelun ohessa töissä eräässä Keljossa sijaitsevassa hypermarketissa ansaitakseen hieman ylimäärästä niukan opintotuen päälle.

Pekka herää eräänä helmikuisena sunnuntaiaamuna yhdeksän aikaan kotonaan Kortepohjassa. Pekkaa on onnistanut, sillä hän sai tälle päivää kuuden tunnin työvuoron, mikä tietää hänelle tuplapalkkaa. Herättyään hän katsoo ikkunasta ulos ja huomaa maan olevan paksun lumikerroksen peitossa sillä koko yön on pyryttänyt lunta. Lunta on sen verran, että hän ei kykene taittamaan työmatkaansa pyörällä ja kävellenkin 5 kilometrin pituinen lumessa kahlattava matka tuntuu hyvin vastemieliseltä. Mikä neuvoksi?

Pekan vaihtoehdoksi tässä tapauksessa jää turvautuminen julkiseen liikenteeseen sillä autoahan hän ei köyhänä opiskelijana omista. Nyt siis vain katsomaan internetin reittiaikataulupalvelusta mihin aikaan busseja menisi Keljon suuntaan. Vaikka Pekan työvuoro alkaisi vasta 11.30, hän toteaa ihmetyksekseen, että joutuu lähtemään kotoa jo klo 10 ehtiäkseen ajoissa paikalle. Hän joutuu nimittäin matkaamaan ensin keskustaan klo 10.10 pysäkiltä lähtevällä bussilla, odottelemaan keskustan päälinja-autoasemalla 20 minuuttia, jonka jälkeen hyppäämään toiseen bussiin. Tämän tuloksena hän on työpaikallaan noin klo 11 aikaan, eli bussimatka pysäkille kävelyineen on kestänyt tunnin.

Pekka on paikalla kuitenkin puoli tuntia etuajassa sillä hänen työvuoronsa alkaa vasta puolelta, mutta minkä hän sille voi kun seuraavalla bussilla hän olisi jo myöhästynyt. 5 kilometrin työmatka on siis odotteluineen vienyt Pekan elämästä pois kokonaiset 1,5 tuntia. Jos hän olisi pystynyt ajamaan pyörällä töihin, matkaan olisi kulunut reilut 20 minuuttia ja kävellenkin matka olisi taittunut alle tuntiin. Kaiken lisäksi Pekka on maksanut matkastaan kaksi kertaa 3,20 euron hintaisen kertalipun hinnan (tarviihan hän lipun myös paluumatkalle), jolloin matka on maksanut hänen normaalipäivänä saamastaan 9 euron tuntipalkastaan noin 40 minuutin työsuoritusta vastaavan summan. Vielä tämänkin lisäksi hän on taistellut huonosti toimivan aikataulupalvelun kanssa, saanut huonoa kohtelua elämäänsä kyllästyneeltä bussikuskilta ja odottanut lumipyryssä melkein puoli tuntia. Ja tämä kaikki on tapahtunut oikeasti!

On ikävää, että Jyväskylässä julkinen liikenne ei ole kunnossa ja siitä saa kärsiä erityisesti vähävaraiset opiskelijat ja työttömät, joilla ei ole varaa omaan henkilöautoon. Eikä henkilöautoliikenteeseen tulisi ihmisiä edes kannustaa ekologisista syistä, mutta edellä kuvatun kaltaisista syistä en tuomitse niitä, jotka ovat henkilöauton valinneet kulkuvälineekseen. Yhteiskunnalla ei ole lupaa moralisoida yksityisauton käyttäjiä, jollei se pysty tarjoamaan järkevää ja kilpailukykyistä vaihtoehtoa tämän rinnalle silloin kun matkaa ei voida taittaa pyörällä tai jalan.

Ja älkää hyvä ihmeessä väittäkö tämän kertomuksen jälkeen, että julkinen liikenne olisi Jyväskylässä kunnossa! Tehtävää tuolla saralla on paljon ja se vaatii niin toimenpiteitä kuin uhrauksia kunnalta. Uskon, että vain pitkäjänteisellä työllä ja kunnan joukkoliikenteeseen tekemillä runsailla investoinneilla voimme saavuttaa tuloksia.