Rallit ovat taas täällä, mutta missä kaupunki?

Nyt on blogin aika vihdoin palata kesätauoltaan. Siihen on syynsäkin, nimittäin tuo jokavuotinen ja paljon keskustelua herättänyt rallitapahtuma nimeltään Neste Rally Finland. Tapahtuma tuo suomalaisen rallikansan nähtäväksi maailman huippukuskit, ja lisäksi ralleihin liittyy festivaalien omaisia tapahtumia eri puolilla Jyväskylää. Tämä on suuri sesonkiviikonloppu monelle jyväskyläläiselle yrittäjälle ja erityisesti ravintoloitsijalle, jota varten tehdään valmisteluja sekä palkataan mahdollisesti myös keikkatyöläisiä viikonlopun ajaksi. Ei voida kiistää, etteikö tämä yksi viikonloppu vuodesta toisi isot summat Jyväskylälle ja sen asukkaille, sekä nostaisi kaupungin näkyvyyttä sekä Suomessa että myöskin maailmalla.

Kuitenkin kolikolla on myös kääntöpuolensa, jonka myös useat ovat huomanneet. Rallit ja kisaturismi aiheuttavat paljon erityisjärjestelyitä ja epätoivottuja lieveilmiöitä kuten häiriökäyttäytymistä sekä yleistä roskaamista. Lisäksi rallit vaativat myös paljon rahaa ja investointeja kaupungilta, joten rallien järjestäminen ja pitäminen Jyväskylässä ei todellakaan ole ilmaista. Monet rallien vastustajista ovat ottaneet juuri nämä asiat keihään kärjikseen vastustaessaan rallien järjestämistä ja yhdyn osittain itsekin tähän. Vaikuttaisi siltä, että niin rallien kannattajat kuin myöskään vastustajatkaan eivät halua ymmärtää toisen osapuolen näkemyksiä ja perustelevat kantansa hyvin hatarasti sekä tunnepohjaisesti omiin mielihaluihin ja intresseihin vedoten.

Itse en ole valmis vetämään yhtäsuuruusmerkkiä autourheilun ja toisaalta autourheilutapahtuman aiheuttamien edellä mainittujen haittojen välille. Kysymys on enemminkin siitä miten Jyväskylässä on pyritty ratkaisemaan rallien aiheuttamien haittojen ehkäisy. Vaikka Jyväskylä maksaakin jo nykyisellään ison pennin rallien järjestämisestä se ei kuitenkaan maksa tapahtuman järjestämisestä riittävästi sillä se laiminlyö kaupunkilaisille ralleista aiheutuvien haittojen kustannusten korvaamisen. Rallit aiheuttavat erityisesti liikenteessä paljon poikkeusjärjestelyjä, joista aiheutuu kuntalasille paitsi ajan menetyksiä myös rahassa mitattavia kustannuksia näiden joutuessa käyttämään kiertoteitä päästääkseen päämääräänsä.

Todellisuudessa erikoiskokeilla kaahailevat rallikuskit eivät ole se suurin rallien aiheuttama ympäristöhaitta vaan kymmenien tuhansien autoilijoitten, niin kisaturistien kuin myös töissä rallien aikaan käyvien paikkakuntalaisten rallien vuoksi ajamat lisäkilometrit. Haittoja voitaisiin vähentää huomattavasti toimivan joukkoliikenteen avulla: lisäämällä bussivuoroja, sekä perustamalla rallien ajaksi erikoisreittejä niille erikoiskoealueille, joille ihmisten kuljettaminen joukkoliikenteen keinoin on mahdollista. Mielestäni vaatimus ilmaisesta joukkoliikenteestä viikonlopun ajaksi kaikille Jyväskylässä asuville ei olisi kohtuuttoman iso korvaus tapahtuman aiheuttamista haitoista. Autoilun aiheuttamien ympäristöhaittojen ehkäisyn lisäksi tulisi panostaa jätehuollon toimivuuteen aivan uudessa mittakaavassa. Näkisin joka ikisen keskusta-alueella olevan talon seinustalla siirreltävän ja kompaktin kokoisen lajittelujäteastian, joka ei koskaan pursuisi yli. Eivät useimmat ihmiset ilkeyttään visko roskia ja tölkkejä maahan, jos roskis löytyy aivan käden ulottuvilta.

Ympäristöhaittojen lisäksi yleinen turvallisuus olisi taattava ympäri kaupunkia vielä nykyistäkin paremmin. Valvonnan tulisi olla toimivaa ja ajan tasalla olevaa. Lisäksi tapahtumapaikkojen välittömässä läheisyydessä asuvia tulisi nykyistä paremmin kuunnella ja näiden tulisi saada kohtuullisia korvauksia tapahtumajärjestäjiltä, sekä mahdollisuus tarpeen vaatiessa ilmaiseen ja hyvätasoiseen tilapäismajoitukseen esimerkiksi hotellissa.

Olisin valmis vastaisuudessakin sallimaan rallikansalle sen nautinnon, jonka kyseinen tapahtuma heille tarjoaa. Kuitenkin myös tapahtumasta kärsivien ääntä on kuunneltava ja kaupungin on keskityttävä nykyistä ponnekkaammin haittojen minimointiin, jottei kukaan Jyväskylässä asuva joutuisi rypistämään otsaansa rallien johdosta!

Pekan tarina

Seuraavaksi kerron teille tositapahtumiin perustuvan tarinan Pekasta. Pekka on kuvitteellinen kortepohjalainen opiskelija, joka käy opiskelun ohessa töissä eräässä Keljossa sijaitsevassa hypermarketissa ansaitakseen hieman ylimäärästä niukan opintotuen päälle.

Pekka herää eräänä helmikuisena sunnuntaiaamuna yhdeksän aikaan kotonaan Kortepohjassa. Pekkaa on onnistanut, sillä hän sai tälle päivää kuuden tunnin työvuoron, mikä tietää hänelle tuplapalkkaa. Herättyään hän katsoo ikkunasta ulos ja huomaa maan olevan paksun lumikerroksen peitossa sillä koko yön on pyryttänyt lunta. Lunta on sen verran, että hän ei kykene taittamaan työmatkaansa pyörällä ja kävellenkin 5 kilometrin pituinen lumessa kahlattava matka tuntuu hyvin vastemieliseltä. Mikä neuvoksi?

Pekan vaihtoehdoksi tässä tapauksessa jää turvautuminen julkiseen liikenteeseen sillä autoahan hän ei köyhänä opiskelijana omista. Nyt siis vain katsomaan internetin reittiaikataulupalvelusta mihin aikaan busseja menisi Keljon suuntaan. Vaikka Pekan työvuoro alkaisi vasta 11.30, hän toteaa ihmetyksekseen, että joutuu lähtemään kotoa jo klo 10 ehtiäkseen ajoissa paikalle. Hän joutuu nimittäin matkaamaan ensin keskustaan klo 10.10 pysäkiltä lähtevällä bussilla, odottelemaan keskustan päälinja-autoasemalla 20 minuuttia, jonka jälkeen hyppäämään toiseen bussiin. Tämän tuloksena hän on työpaikallaan noin klo 11 aikaan, eli bussimatka pysäkille kävelyineen on kestänyt tunnin.

Pekka on paikalla kuitenkin puoli tuntia etuajassa sillä hänen työvuoronsa alkaa vasta puolelta, mutta minkä hän sille voi kun seuraavalla bussilla hän olisi jo myöhästynyt. 5 kilometrin työmatka on siis odotteluineen vienyt Pekan elämästä pois kokonaiset 1,5 tuntia. Jos hän olisi pystynyt ajamaan pyörällä töihin, matkaan olisi kulunut reilut 20 minuuttia ja kävellenkin matka olisi taittunut alle tuntiin. Kaiken lisäksi Pekka on maksanut matkastaan kaksi kertaa 3,20 euron hintaisen kertalipun hinnan (tarviihan hän lipun myös paluumatkalle), jolloin matka on maksanut hänen normaalipäivänä saamastaan 9 euron tuntipalkastaan noin 40 minuutin työsuoritusta vastaavan summan. Vielä tämänkin lisäksi hän on taistellut huonosti toimivan aikataulupalvelun kanssa, saanut huonoa kohtelua elämäänsä kyllästyneeltä bussikuskilta ja odottanut lumipyryssä melkein puoli tuntia. Ja tämä kaikki on tapahtunut oikeasti!

On ikävää, että Jyväskylässä julkinen liikenne ei ole kunnossa ja siitä saa kärsiä erityisesti vähävaraiset opiskelijat ja työttömät, joilla ei ole varaa omaan henkilöautoon. Eikä henkilöautoliikenteeseen tulisi ihmisiä edes kannustaa ekologisista syistä, mutta edellä kuvatun kaltaisista syistä en tuomitse niitä, jotka ovat henkilöauton valinneet kulkuvälineekseen. Yhteiskunnalla ei ole lupaa moralisoida yksityisauton käyttäjiä, jollei se pysty tarjoamaan järkevää ja kilpailukykyistä vaihtoehtoa tämän rinnalle silloin kun matkaa ei voida taittaa pyörällä tai jalan.

Ja älkää hyvä ihmeessä väittäkö tämän kertomuksen jälkeen, että julkinen liikenne olisi Jyväskylässä kunnossa! Tehtävää tuolla saralla on paljon ja se vaatii niin toimenpiteitä kuin uhrauksia kunnalta. Uskon, että vain pitkäjänteisellä työllä ja kunnan joukkoliikenteeseen tekemillä runsailla investoinneilla voimme saavuttaa tuloksia.